Joka Syksy Uudet Tuulet

Mistä sekin johtuu, että joka syksy ilmojen viiletessä elämälle tarvii keksiä uusi tarkoitus? Noh, ei nyt ehkä uusi tarkoitus, mutta kyllä olen viime viikot taas mielessäni rakentanut muutaman uuden liikeidean, sisustanut kodin uudelleen ja miettinyt uuden kodin ostoa ja senkin sisustusta :D.

Olen huomannut sellaisen asian itsestäni, että tykkään ihan mahdottomasti töiden tekemisestä. Tai tarkemmin sanottuna, tykkään töihin menemisestä ja sen luomasta arjen ja rutiinin tunnusta. Tämä on ihan outoa huomata itsestään tällaista, mutta taitaa se vaan paikkansa pitää.
Musta aamut on kivoja, on ihana herätä aikaisin, keitellä aamukahvit ja lähteä töihin. Työn sisältö voi aika ajoin masentaa, mutta se on herättänyt sellaisen kaipuun keksiä ja kehitellä vaikka ja mitä kaikkea uutta. Olisi ihana tehdä töitä itselle. Olisi ihana laittaa kaikki se energia ja motivaatio omaan tekemiseen ja vaikka omaan firmaan. Olla oman elämänsä herra. Tai Pomo.

Sekin vaan taitaa olla totta, että Suomessa ei ainakaan pienyrittäjälle ole mikään maailman helpoin asema. Vaikka yrittäjien mahdollisuudet Suomessa olisivatkin paremmat, en rehellisyyden nimissä tiedä uskaltaisinko koskaan päätoimisesti lähteä yrittäjäksi. On siitä toistaiseksi ainakin kiva unelmoida!

Ihan on sellainen mahdoton energia sisällä, joka yrittää purkautua sitten ihan kaikella mahdollisella tavalla ulos. Säälin vaan mun miesparkaa, kun joka päivä pitäisi keksiä, että mitä me nyt tässä elämässä sitten ruvetaan tekeen ja oleen.
Oliko se eilen kun kysyin, että onko nyt tullut se raja elämässä vastaan kun haaveilu pitää lopettaa ja tehdä niitä konkreettisia päätöksiä? Se taitaa olla sitä aikuistumista -kääk! Mä haluan elää Lexingtonin katalogissa ja haaveilla Kannus- taloista ja ulkoistaa kaiken päätöksenteon oikeastaan ihan kenelle muulle tahansa :D.
Tuleeks ihmisistä aikuisia ihan vaan elämällä? Eiks tähänkin vois käydä jotain kurssia? Haha..

Kai se on vaan otettava päivä kerrallaan ja aloitettava vaikka ihan siitä, että mitä tänään tekisi ruoaksi :D

Choose Happiness

Istahdin eilen alas työpäivän jälkeen ja tunsin suurta onnellisuutta. Mietin oikein pitkään ja tunnustelin sitä tunnetta - onnellisuus. Mitä se onnellisuus oikein onkaan? Niin harvoin sitä oikein erityisesti tuntee, vaikka kuulin juuri itseni sanomassa lääkärille, että kyllä olen elämässäni onnellinen. Sanotaan, että onnellisuus ei ole kiinni olosuhteista, mutta mitä jos se minulle on? Rakastan olla onnellisten ihmisten ympäröimänä. Viime viikolla siskoni luona oikein tuijotin siskoani, joka tuntui ihan säihkyvän onnellisuutta - se tarttuu.

Suurimmaksi osaksi ihmiset tai ehkä suomalaiset ovat kuitenkin onnettomia tai näyttävät ja kuulostavat pettyneiltä elämään, surullisilta tai jopa ilkeiltä. Miten siis säilytän onnellisuuteni jos se on niin paljon kiinni muiden ihmisten käytöksestä tai elämänasenteesta? Voin tietenkin pyrkiä ympäröimään itseni ns. oikeanlaisilla ihmisillä, mutta kaikkia ihmisiä ympärilleni en saa valita. Enkä ehkä usko sellaiseen elämänfilosofiaan, että ihmiset elävät kuplassa ainoastaan toistensalaisten ihmisten kanssa. Uskon, että ihmisen on hyvä pyrkiä jatkuvaan itsereflektioon ja paremman minänsä kehittämiseen. Tässä tapauksessa jos olet jatkuvasti samanmielisten ihmisten kassa et nää erilaisia peilejä mistä peilata uusia ja erilaisia näkokulmia elämään.

Onko ratkaisu kuitenkin siinä yksinkertaisessa sanonnassa, että voit muuttaa ainoastaan itseäsi? Miten sitä muuttaa itseään, kun on tähän asti elänyt juuri tällaisena? Ja mitä jos onnettomat ihmiset vaan ärysttää?

Tässäpä mietittävää tälle viikolle!

Jokapäiväinen ilon aihe!

Mikä ilostuttaa mua ihan jokainen päivä? -Ystävät!

Tulen iloisiksi monista asiosita kuten treenaamisesta, auringon paisteesta, mutta ystävät ovat sellainen voimavara mitä ilman en voi elää. En ainakaan sellaista elämää mitä haluan elää!

Muuttaessamme nykyiselle asuinpaikakkunnalle ymmärsin todellisten ystävien korvaamattoman merkityksen. Alku sujuikin jossain määrin helposti. Uusi aviomieheni ja parisuhteeni vei kaiken energiani ja innolla halusin viettää kaiken vapaa-ajan hänen kanssaan, eikä uusille tai vanhoillekaan ystäville jäänyt juurikaan aikaa. Kuitenkin, parisuhteemme tasapainottuessa huomasin kuinka kaipaan tyttöjen kanssa juttelua ja sitä tiettyä naisen näkökulmaa keskusteluihin. Huomasin ärsyyntyväni kun mieheni ratkaisi ongelmani, minähän halusin kertoa vain asioista :D. Myöskään mieheni ei ei niin mahdottomasti nauti noista sisustuskauppareissuista - vaikkakin hänen edukseen tarvii mainita että pyydettäessä niihin lähtee kanssani. 

No täälä ihmisiin tutustuminen ei käynytkään niin helposti. Saan kyllä suuni auki, ja tutustuin ehkä pintapuolisesti useisiinkin. Tuntui kuitenkin siltä, etten saanut sitä kaipaamani yhteyttä juuri keneenkään. Kaipasin ystävää. 
Eräänä iltana istuskelin kaverini kanssa Kirjurinluodon rannassa ja tajusin hengailevani erittäin samanhenkisen, huumorintajuisen henkilön kanssa, keneltä ei jäänyt syvyyttä puuttumaan. -Löysin ystävän. 
Sittemin niitä on onneksi muitakin siunaantunut. 

Elämässäni on edelleen vanhat hyvät ystävät, jotka tosin ovat levittäytyneet pitkin maailmaa. Aamun kahvihetkiini kuuluu nykyään erottamattomasti ääniviestit Japanista ja Genevestä. On kuitenkin tärkeää löytää ystäviä nihin arkihetkiin, olemaan läsnä edes vaikka samassa kaupungissa :D. 

Olen niin iloinen ystävistäni. Enkä vaihtaisi miestänikään mihinkään. Mutta uskon vakaasti siihen, että yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia tarpeitani. Naiset tarvitsevat naisia ystävikseen ja yhtälailla miehet miehiä. Minusta se on jollain tapaa vapauttavaakin. Että saan hömpöttää tyttöjen kanssa tyttöjen juttuja, eikä minun tarvitse ymmärtää kaikkea perhostuksesta tai löytää kiinnostusta eri kiväärin patruunoihin :D. 

Rakastatetaan Ihmiset Ystäviämme!