Olen köyhä kuin kirkon rotta, noin niinkun taloudellisesti, mutta siinä asiassa missä eniten arvostan varakkuutta olen äärimmäisen rikas. Nimittäin rakkaissa ihmisissä.
Niitä on elämässäni paljon. Enkä vaihtaisi heitä mihinkään.
Meillä oli viikonloppuna sisarusviikonloppu, joka kulki whatsapryhmässä nimellä sairaansiistitpileet! Eli sain kaksi rakasta siskoani Poriin (kolmas yhtä rakas ei päässyt osallistumaan). Asumme perheeni kanssa kaikki eri paikkakunnilla, joten yhteinen aika on luxusta. Olen tästä veriperheestäni oikein onnellinen, mutta sen lisäksi olen saanut myös uusia sielunsiskojani täydentämään biologista ryhmärämäämme.
Rakkaat ystäväni järjestivät minulle kesällä mahtavat babyshowerit ja siinä juhinnan ohessa biologiset sekä sielunsiskoni tutustuivat ja tajusimme kuinka samalla aaltopituudella olemme. No siitähän lähti sitten suunnittelu seuraaville bileille. Viikonloppuna sitten paljuiltiin ja syötiin HUH huolella yhdessä.
On käsittämätöntä kuinka mahtava yhteys meillä on. Muistan kertoneeni, Poriin muuttaessa näistä sielunsiskoistani, että kuinka voi näin nopeasti tutustua ja ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Silloinen kaverini sitä epäilikin. Mutta kolme vuotta olemme saaneet viettää aikaa yhdessä, nauraa niiin että puntissa lorisee ja itketty pois murheita.
Yhdistettynä sitten tämä koko poppoo niin olihan se mahtavaa. Vaikkakin lapsellani oli ekaa kertaa hieman lämpöä, josta tietenkin olin huolissani, oli niiiiin mukavaa. Mutta itseasiassa tajusin tämän, että oikeiden ystävien kanssa ei tarvitse pinnistää hymyä ja olla että joo kaikki on tosi hyvin kun kaikkihan sen näki että mieltäni vaivasi tyttöni terveys. Ilta oli silti äärimmäisen virkistävä. Kiitos siitä vielä kaikille osapuolille <3 br="">
On niin tärkeää hengailla 'omien' ihmisten kanssa. Se ravitsee niin ruumista kuin sieluakin. Sunnutaina käytiin siskoni kanssa mun lempipaikassa. Nimittäin meren äärellä. Teen joka päivä surutyötä, jo ennakkoon, jos joudumme muuttamaan pois rannikolta :p
Mulle elämässä tärkeintä on ihmiset. Joskus loukkaanun ihmisistä, petyn ihmisiin, mutta todella usein voimaannun ihmisistä. Ilman ihmisiä olisin todella apaattinen. Joku juuri kysäisi, että no oletkos saanut ajan kulumaan tai päässyt pois kotoa. Rupesin oikein miettimään, että pitäisi joskus ihan ehkä avata että mitä meillä viikon aikana oikein tapahtuu. Todella paljon ihania ihmisiä on koko ajan läsnä elämässämme. Olen pois töistä nyt, mutta olen ennemminkin kokenut että nyt senkin ajan saan käyttää juuri siihen mihin haluan. Eli ystävien kanssa kahvitteluun :D.
Tuleva viikko pitääkin sisällään parturia, hierontaa ja hotelliviikonloppua Helsingissä. Jee! En malta odottaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti