Itsevarmuus - Friend or a Foe?

Kirjoittelinpa tässä piiitkän sepustuksen viimeksi suurisanaisista ihmisistä ja tietokonetta vaihtaessani olinkin hävittänyt koko kirjoituksen. Ei sillä, että se tietokoneen vaihto nyt siihen oikeasti liittyisi, mutta tiedä mitä nappeja taas oon painellut että onnistuin sen hävittämään. Möh! Harmittelinpa vaan sitä, kuinka oon löytänyt ympäriltäni ihmisiä ketkä suurilla sanoilla ilmaisevat jotain ja sitten ei teot ylläkkään sanojen tasolle. No se oli sinänsä oma aiheensa, liippaa tämäkin nyt hieman ehkä sitäkin.

Tein maidottoman ja gluteenittoman juustokakun. Suosittelen, oli meinaan erinomaista. Niin paljon löytyy nykyään maidottomia vaihtoehtoja, että ei ollut edes vaikeaa. 

Oon monta kertaa elämässäni ollut kohdakkain sen asian kanssa, että ihmiset näkee musta sen kuoren, ja luo sen mukaan kuvansa musta (mikä tietenkin on tosi inhimillistä.) Oon jossain määrin sen tiedostanut, se on mua aina raivostuttanut mutta koska mulla on aina ollut ne läheiset ystävät,  jotka mut on tunteneet niin en ole antanut asian liikaa häiritä. Nyt, kun selkeästi voimavarat ovat vähäisemmät, huomaan kuinka harmittavaa tämä on. Ymmärrän toki että ihmiset on ihmisiä ja minäkin näin toimin, että jos en ihmistä tunne teen johtopäätökset ensivaikutelmien mukaan. Haluan silti pyrkiä, ihmissuhteen edetessä, muokkaamaan sitä kuvaa mahdollisimman todenmukaiseksi ensivaikutelman vastaisten tilanteiden tapahtuessa. Se mikä mua harmittaa on se jos ihminen on tuntenut mut esimerkiksi vaikka vuoden ja silti olen hänen silmissään itsevarma, energinen ylisosiaalisuus tai jotain muuta yhtä absurdia.

Se mitä myös mietin, että mitä vikaa siinä itsevarmuudessa edes on? Tai eiks itsevarmoilta vaikuttavat ihmiset voi olla herkkiä tai autettavia?

Tuli siis eteen tilanne, että oon varmaan viimeisen puolen vuoden aikana puhunut, että miksiköhän yksi ihminen kohtelee mua jotenkin tosi erilailla kun muita. No päästiinpä siitä sitten keskustelemaan, ja ilmeisesti tämä ihminen odottaa kauheasti multa sitä aloitetta. Mua se suuresti hämmästyttää, koska muille hän on hyvin äidillinen ja hoivaava.

Joskus  mietin, että miksiköhän joku ihminen käyttäytyy niin pidättäytyväisesti mun seurassa, ja hetken asian kanssa oltuani huomaan että jotkut ihmiset esimerkiksi jännittävät mua, toiset odottaa juuri sitä aloitetta multa eikä itse tule esimerkiksi juttelemaan. Mä noin niinkun periaatteen tasolla ymmärrän tämän. Mutta silti samalla en. Nyt esimerkiksi, elämäni raskaimpien kuukausien aikana, raahaudun univajeisena ja itkuisena enkä todellakaan pysty puristamaan itsestäni mitään energistä hymyikonia joka jokaiselta menee kyselemään mitä kuuluu ja kuinka elämä rullaa. Miksi multa evätään tämä tuki sen vuoksi, että vaikutan jotenkin itsevarmalta? Minä olen aivan samanlainen pulliainen kun tasan kaikki muutkin. Mäkin toivon sitä, että multa kysytään, että miten voit ja mitä kuuluu? Teen normaalissa elämässä hirvittämän määrän töitä, että esimerkiksi uusia ihmisiä huomioin, ja menen juttelemaan. Se ei ole mulle mitenkään luontevaa ja minunkin tarvii tikusta keksiä asiaa että juttua tulee. Sitten ihmiset sanovat mulle, että olen ylisosiaalinen jne. Olen huomannut, että on äärimmäisen tärkeää huomioida uudet ihmiset.

Olen kuullut näitä surullisen kuuluisia kommentteja, että alkuun vaikutit niin itsevarmalta mutta kun opin tuntemaan sut ootkin tosi mahtava ihminen. Niin What! Se on melkein sama tilanne, kun joku sanoo että ei sussa näy enää mitään raskauskiloja. Tekee mieli runtata naamaan ja kysyä että aijaa oonko aina näyttänyt näin lihavalta :D painan meinaan 10 kiloa enemmän kun normaalisti :D.
Ihmiset tarkottaa hyvää.
Se siinä harmittaa, että monen kanssa en ystävysty oikeasti koska ihmiset pitää kiinni jostain ihme kuvastaan minkä he on musta luonut ja pahimmassa tapauksessa ajattelee mua jonain alfanaaraana, jolle ei uskalla puhua.

Ihmisten on kauhean vaikea ymmärtää, että vaikka tiedostan itseni ja ympäristöni voin olla hyvinkin epävarma. Mua esimerkiksi luonnehditaan aina positiiviseksi. Oikeastaan satun tuntemaan ehkä yhden negatiivisemmin ajattelevan ihmisen kun itseni :D.
En mäkään tyhmä ole, tottakai ymmärrän että kaikki habitukseni, puheeni ja esimerkiksi puolisoni vaikuttavat ihmisten näkemykseen minusta. Mitä toivoisin olisi se, että ihmiset ei niin rajusti pitäisi siitä yhdestä laatikosta kiinni, että tällainen Marika on.