Mikä mahtava Syksy

Ulkona alkaa olla jo tosi kylmä. Ah, mä nautin pikku kirpeydestä. Ajatus väistyvästä kesästä tuntuu masentavalta, mutta nyt on paistanut ja ollut niin todella kaunista, että olen aivan häkeltynyt tästä syksystä. Ja jostain syystä toi pikku kirpsakkuus tuntuu ihanalle!

Mulla oli ihan huikea viikonloppu ja juurikin tuo mahtava tulimöllykkä taivalla sai mut niin käsittämättömän iloiseksi. Akilla oli sovittua ohjelmaa Helsingissä ja päätiin hyödyntää mahdollisuuden ja hypätä mukaan kaupunkiviikonloppuun. Ja täydellistähän se oli! Perjantaiaamuna käytiin aikaisin siirtämässä purkkaria myrskyltä suojaan ja en voi sanoin kuvailla kuinka kaunis luonto oikein kirpsakkana syysaamuna meren rannassa oli. Mm. näinä hetkinä sitä toivoo, että osaisi kunnolla käyttää kameraa ja kuvata. Jonnekkin kuvauskurssille kyllä ilmottaudun vielä tässä joskus. 

Mä oon tällainen ruokakulinaristihaaveilijanautiskelija, että taas oli käytävä kaikissa ihanissa paikoissa kokeilemassa. Mm. Bronda oli testattava ja kehut sai kyllä tämä pieni paahdettusienitryffelirisottopallo Nam! Söin muuten ihan ruokaakin, ihan ei tämä ihana pikku pallo riittänyt lounaaksi. Vaikka hyvää olikin :D
Jos jollakulla on hyvä vinkki btw silmäpussien häivyttämiseen niin ääntä kohti kiitos. Ollessani maailman huonoin nukkuja, näytän about aina krapulaiselta. Ja tämä ei ole mielellään jatkuva tahtotila.

Oltiin Kluuvissa Glo- hotellissa, jota voin kyllä lämpimästi suositella, ja jopa kuntosali miellytti vanhaa liikuntakeskuskettua. Siinä oli jotain siinä iltapäivässä. Uskon tietenkin liikunnan jälkeiseen euforiaan, joka varmasti nosti päivän mielialaa, mutta voih kun tuollaiset aurinkopäivät saisi purkkiin. Kävelin yksikseni sileillä kaduilla Espalla ja vaan nautin. Hain supermegakalorimättökahvin Starbuksista ja istuin puolitoistatuntia katselemassa ihmisiä.

Mun uusi rakas Lapuan Kankurin alpakan villahuivikin pääsi kuviin

Shoppailua, lempikauppojen koluamista, täydellistä ruokaa. Mitä sitä voisi tyttö oikeastaan viikonlopulta toivoa? Oli muuten aamiaisellakin oikeaa appelsiinimehua, joka jo pelkästään riittää mulle hyvän hotellin määritelmäksi. En vaan voi käsittää miksi kukaan tarjoaa jotain kamalaa lantrimehua.

Vielä illan viimeiseksi päätettiin mennä nauttimaan kirpeän syysillan kyytipojaksi piparminttuteet Hotel Kämpiin. On muuten ehkä maailman kaikkeuden paras ihmisten katselupaikka.

Aion ihan omaksi kiusakseni nauttia tästä kirpeästä syksystä ja käydä joka ilta ulkona lenkillä. En aio masentua, vaikka kesä päättyy. Kolmen kuukauden päästä alkaa päivät taas pidentyä. Ja eihän se kolme kuukauttaa ole juuri mitään ihmiselämässä. Ehkä vaan ikuisuus. Ja ainahan voi lähteä etelään lomalle lämpimään.